Tervehdys!

ja tervetuloa takaisien seuraamme. Sankaritarina, jonka ensimmäisestä luvusta on jo yli kymmenen viikkoa aikaa, olisi nyt viimeisiä kertomuksia sekä päätösyhteenvetoa vailta valmis. Näin ollen on erinomainen aika nostaa esiteltäväksi opiskelijaelämän vapaa-ajan puoli, joka ei muissa tarinoissamme ole paljoa huomioa saanut – alkoholiton puoli. Tällä viikolla luvassa on tarina kansainvälisestä musiikki-iltamasta sekä tuulesta tempomisesta, joten hypätään itse asiaan!

Musiikki-iltama à la ESN

Iltaman vietto lähti käyntiin harhailemalla sekä suuntaa kyselemällä, koska tapahtumapaikan löytäminen osoittautui merkittävästi vaikeammaksi kuin mitä olisi osannut odottaa. Tämä oli tosin arvattavissa, koska ylläpidon yliopistoalueen yleistietämys on verrattavissa mielenkiintoon pyöräilyturismia kohtaan – sitä ei juuri ole. Tästä huolimatta paikalle saavuttiin juuri sopivissa aikamääreissä ennen show’n alkua!

Itse iltama piti sisällään kirjavan kastin erilaisia musiikkiesityksiä, joiden laatu vaihteli Idols-ohjelmasta tippuneiden osallistujien highlight reelistä maksullisten konserttien lämppäreihin. Esitysten vaihtelevasta laadusta huolimatta paikalla oleva yleisö jaksoi myös kunniakkaasti kannustaa jokaista esiintyjää, koska illan päätarkoitus oli selvästi nauttia yhteisestä ajan viettämisestä eikä kilpailla toisiaan vastaan.

Paikalla olevasta yleisöstä on myös mainittava, että itse tapahtumasali oli lähes jokaista penkkiä myöten täynnä ja että osa kuuntelijoista tyytyi seisomaan salin takaosassa, koska eturivin harvaan ripotellut paikat eivät tuntuneet kiehtovan. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaikka ylläpito ei erikoisemmin ESN:n tapahtumissa pyöri, niin oli hauska huomata miten omiin tuttaviin on mahdollista törmätä näinkin pienessä tapahtumissa – kun se maailma on loppupeleissä niin pieni.

Tässä vaiheessa on tosin muistutettava, että koska kyseessä oli opiskelijatapahtuma, kaikki ei mennyt kuin elokuvissa. Heti iltaman alkumetreillä huomattiin, että osa illan esityslistalla mainituista esiintyjistä oli... jossain. Osa esiintyjistä saapui tapahtumaan myöhässä, mutta suurin osa jätti saapumatta kokonaan. Iltamaan kuului myös runsaasti taukoja, mikä ei itsessään ole ongelma. Toisaalta jos tapahtuman on tarkoitus kestää kolme tuntia, ei niitä taukoja tarvitse välttämättä pitää yli tunnin edestä.

Tämän lisäksi ESN:llä on ihmeellinen tapa järjestää aidosti hyvällä idealla varustettuja tapahtumia, mutta sitten kun ollaan itse tapahtumassa, henkilökunta harrastaa ihan luonnotonta ylihypettämistä sekä koittaa aktiivisesti vetää ihmisiä mukaan hyppimään sekä tekemään vähän kaikenlaista epäolennaista. Ehkä tämä on vain ylläpidon kyvyesti sisäänpäinkääntyneen luonteen näkökanta asiaan, mutta Suomessa on tapana saavuttaa enemmän vähemmällä.

Kokonaisuutena ilta oli miellyttävän rento kokemus, ja vaikka tapahtumalla olikin omat heikkoutensa, kolmella tunnilla sekä kourallisella taskurahaa on vakea koittaa keksiä jotain vastaavaa tekemistä.

Improilun jalo taito

Koska suurimmat opintokiireet olivat hellittäneet hetkeksi otettaan, alkoivat sankarit kuulla mielessään myös kulttuurin kutsun ja hajaantuivat sen seurauksena kuka minnekin. Joen rannassa olevalla Pakkahuoneella ilmaisia sirkushuvejaan kaikille kiinnostuneille tarjosi improryhmä Tyhjäpiät ShowCase ja sinne eräs sankarimme suuntasikin kulkunsa.   

Maine oli kiirinyt, paikka oli lähes täpösen täynnä. Kaikkialla vallitsi jännittynyt epätietoisuus, monet miettivät kuumeisesti, mitä tuleman piti. Kello asettui pykälään ja sitten se alkoi.

”Mitä mieltä olette Trumpista?”, kuului kysymys. Kuvailevia sanoja sinkoili katsomosta ilmaan tiheään tahtiin, improilijat lavalla kirjoittivat niitä ylös hiki hatussa. Sitten päästiin itse asiaan. Kolme ohjaajaa, kolme näytelmää, teemat valittiin juuri annetuista sanoista. 

Katsojat saivat kokea narsissien huumaa Skotlannissa sekä juonitteluja ja pelkoa merellä, mutta loppuhuipennukseen äänestettiin kuitenkin näytelmä nimeltä Kolmas koivu, koskettavan herkkä tarina alasimesta ja uimahallista alkunsa saaneesta pyyteettömästä yhteisöllisyydestä.